Sanat

Aallon harjalla         
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Tahdon päiväni itse värittää
ettei harmaaksi se vain koskaan jää
tahdon ylöspäin aina kurkottaa
ettei otetta hämy millään saa

Otan hetkestä kaksin käsin kii
etten katoa enää menneisiin
otan mukaani tuoksut Juolasveen
etten unohda mitä kohti meen

”Aallon harjalla
tuuli viedä saa
todellisuutta pakenen 
aallon harjalla
kohti ulappaa
täydellisyyttä etsien
näen tästä vain eteenpäin
kuvan vangiksi kerran jäin
saan siltä kaiken ja enemmän”

Löydän itseni yhä uudestaan
kunhan rauhassa hetken olla saan
löydän tunteiden palon kadonneen
kunhan sylissäs tämän matkan teen

”Aallon harjalla
tuuli viedä saa
todellisuutta pakenen 
aallon harjalla
kohti ulappaa
täydellisyyttä etsien
näen tästä vain eteenpäin
kuvan vangiksi kerran jäin
saan siltä kaiken ja enemmän”

Hidastettu kolari
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Se ratti oikeelle puolsi
pellot olivat täynnä viljaa
vänkäri ohjeita suolsi
se ei osannut olla hiljaa
liian myöhään senkin tajusin
että puimuriksi joutuisin

Keskellä tuoksuvan kauran
pakko hetkisen henkee vetää
mä muistan vain että nauran
mietin tuliko takaa ketään
toinen huusi sätti elämöi
kauris kauempana kauraa söi

”Juttumme oli
kuin hidastettu kolari
haavoja saimme
ja ulkokuori hajosi
mutta kolhut kuntoon saa
nekin aika parantaa
vain helmat jäävät ruostumaan”

Mä mitä tästäkin opin
tyhmä autolla peltoon ajaa
kai viisas ottaisi kopin
minä en tunne tiessä rajaa
jos nyt ulkoo nekin muistaisin
tuskin autoo tieltä suistaisin

Vänkärin uuden jos löydän
voisi se olla sitä sorttii
joka saa koreeksi pöydän
mutta on ilman ajokorttii
silti muistan vielä tuksus sun
puolet wunderaumista onkin mun

”Juttumme oli
kuin hidastettu kolari
haavoja saimme
ja ulkokuori hajosi
mutta kolhut kuntoon saa
nekin aika parantaa
vain helmat jäävät ruostumaan”

Lapikas vieköön

säv: Ilkka Matikka san: Iiris  Lähteenkorva

 

Hei lapikkaissa askel uhkeen urhon luistaa
suukon suikata hän muistaa eukolleen
eikä mikään murhe voi nyt tieltä suistaa
kontti niskaan vain ja posa povehen.

Paino rinnasta on poissa katse uusis maisemoissa
Mäntyharjun poika lähti reissulleen
elannoksi oman perheen vaiko tehdäksensä erheen
huolet häipyy piippunysää vedellen.

"Lapikas askel lapikas askel ai miten voikaan
se viedä sutjakkaan saatilla illoin yöjalas silloin
kun rakkauven hollilta se kutjauttaa"

Kaulaan simpsetit ja niskaan kauluspaita
arjen mentyä mies pistää ranttaliks
askel lapikkaissa vie pois mieli saita
rahat povessa jo käykin painaviks

Hartioilla kevyt reppu kertoo nyt on eväät loppu
kurssi parasta on kääntää pohjoiseen
aatos kauas karkeloista emäntää ja penikoita
muistaa askeltaen kotikonnuilleen

"Lapikas askel lapikas askel ai miten voikaan
se viedä sutjakkaan saatilla illoin yöjalas silloin
kun rakkauven hollilta se kutjauttaa"

Nyt polleeta on omaan pirttiin posa täynnä tulla
tuoda kahvit mekkokankaat eukolleen
kelpo penikatkin veitikat on mulla
toppasokerista muruns ansainneet

Kaulaan eukko tanssii hulaa tinanappi välis sulaa
hetekan kun avaa ukkokullalleen
murheet maailman on poissa omin joukoin omas koissa
lapikkaissa kepoiset on askeleet.

"Lapikas askel lapikas askel ai miten voikaan
se viedä sutjakkaan saatilla illoin yöjalas silloin
kun rakkauven hollilta se kutjauttaa"

AIKUISEKSI EN KOSKAAN TUU
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Matkaa mittariin kertyy
kun pitkin Suomea kiertelee
vuosi vuodelta vertyy
vain harvoin kengässä hiertelee

Kun katselen peilistä
en nää sieltä eilistä
kivet pois tieltä heitän
hymyllä uurteet peitän

”Sama poika olen yhä vaan
joka tuulesta etsi vain onneaan
sama poika olen yhä vaan
joka huomista surrut ei milloinkaan
muutosta odotin monta vuotta
tajuan nyt että aivan suotta
vaikka hiukset jo harmaantuu
aikuiseksi en koskaan tuu”

Sekin hyvä on tietää
kun mieli reissussa rispaantuu
kotiin silloin tie vie tää
paljastuu pilvien takaa kuu

En mieti nyt huomista
enkä uuden luomista
onneni esiin kaivan
ja näen siksi vaivan

”Sama poika olen yhä vaan
joka tuulesta etsi vain onneaan
sama poika olen yhä vaan
joka huomista surrut ei milloinkaan
muutosta odotin monta vuotta
tajuan nyt että aivan suotta
vaikka hiukset jo harmaantuu
aikuiseksi en koskaan tuu”

Mulle voima oot
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Äänet jostakin kaikuu
kun kuljen muistoihin
niistä jokaisen kerran tallensin sydämeen
sinne kauas on kaipuu
jos sieltä löytäisin
palan puuttuvan ehkä onneni sirpaleen

”Isä sanoi auta kun tarvitaan
sillä siitä ystävä muistetaan
miten täyttää sanat voisin
mistä hengen niihin loisin
taakse katson mulle voima oot”

Turhat pelkoni haihtuu
jos vielä riittäisin
hetken muistaisin että onneni itse teen
paljon tielleni mahtuu
mä yhtä toivoisin
että isäni lailla kulkisin taipaleen

”Isä sanoi ole se jota tarvitaan
sillä siitä kaikki muistetaan
miten täyttää sanat voisin
mistä hengen niihin loisin
taakse katson mulle voima oot”

C: Pihalle mietteissäni jään
sä jätit kuvat elämään
niitä joka päivä katselen

”Isä sanoi ole se jota tarvitaan
sillä siitä kaikki muistetaan
miten täyttää sanat voisin
mistä hengen niihin loisin
taakse katson mulle voima oot”

Auringon pisaroita
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Kevät huutaa korvissain
viimeinkin jälleen elän
ulos valoon kauan hain
talvelle käännän selän
on purojen pulputus
kuin elämän tarkoitus

”Auringon pisaroita
lähdin etsimään
auringon pisaroita
luotas löytämään
olet kevät joka mut saa elämään
tyhjän kaivon jälleen täyttymään
minua joku tarvitsee
elämä siksi hymyilee”

Olet usein mielessäin
niin kuin se lyhyt retki
jonka luokse kerran jäin
se oli paras hetki
sun pelokas kosketus
kai olikin pelastus

”Auringon pisaroita…”

C: Meidät toisillemme luotiin
varkain onni meille tuotiin
sä olit oikea ja enemmän

 

JÄLKEEN KAIKKIEN VUOSIEN
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Aina joskus harhailen

näillä teillä tiedän sen
mutta yhtä en voisi unohtaa
tiedän kotona joku odottaa

”Jälkeen kaikkien vuosien
rakkautta saan
jälkeen pitkien matkojen
luokses kaipaan vaan
sain sulta enemmän
yhteisen elämän
päivittäin ymmärrän
se mitä tarkoittaa”

Vaikka kauan taivalsin
silti senkin oivalsin
pienet palat voi onnen rakentaa
ilmaiseksi ei silti mitään saa

”Jälkeen kaikkien vuosien…

 

Kesäinen taivas
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Kesä lauloi laulujaan
sanat siihen luonto loi
unohdimme eilisen
sielu huusi toiveitaan
meille aamu valon toi
heräsimme kaivaten

”Aaltojen tahtiin hengitimme
maailman hetkeks unohdimme
tunsimme toistemme kaipauksen
aistimme varoen kosketuksen
silloin kesäinen taivas
tilan kahdelle raivas
eikä mikään palannut ennallaan”

Joka päivä uudestaan
muistan mitä kuiskasit
löysin kaikkein tärkeimmän
minut sait taas tuntemaan
tiesin mitä tarkoitit
suljit pienen ympyrän

”Aaltojen tahtiin hengitimme…”

KUULUN TÄNNE
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Aina kun maisemat tutut nään
ja palaan luokse kotilieden
pihalle hetkeksi usein jään
tuon kuvan mukanani vieden
sitä on niin helppo rakastaa
minut kaukanakin armahtaa

”Kuulun tänne
tähän kuvaan
tajuan sen joka päivä uudestaan
kuulun tänne
tähän tupaan
syvälle niin jäivät jalat juurtumaan
jos joskus siipeni katkeaa
ne täällä takaisin kasvaa saa
kuulun tänne”

Osan jos takaisin maksaa vois
tää paikka mulle paljon antaa
surut se pyyhkiä jaksaa pois
ja kohti uutta päivää kantaa
jostain syvemmältä tulvahtaa
tunne joka siellä asustaa

”Kuulun tänne…

Mäntyharjun pojat tuli reissulta
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Kotiin on joskus pitkä matka
jos hukkuu maailmaan
kuiskailee outo ääni jatka
kun etsii onneaan
tärkein näkyvistä häviää
tyhjät lupaukset käteen jää

”Mäntyharjun pojat tuli reissulta
ei ollut ruoho vihreempää
mäntyharjun pojat tuli reissulta
mielessä yksi määränpää
sehän oli lämmin syli
joka tuli kaiken yli
kulkijapojat löysivät kotiin”

Eksyy helposti teiltä noilta
jos kartan unohtaa
kysyy tien muilta kulkijoilta
ja suunnan kadottaa
joskus kaipauksen piiloon saa
muttei ikäväänsä milloinkaan

”Mäntyharjun pojat tuli reissulta…”

 

Oma paikka
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Pikkupoikanen katselee maailmaa
joka on täynnä ihmeitä
siinä hetkessä hän tunteen tavoittaa
jossa tahtoisi viipyä
juuri silloin tuuli hyväilee
pilvet valon tieltä pakenee

”Onko jokaisella oma paikkansa
jossa murhe kutistuu
onko jokaisella oma hetkensä
missä onni tapahtuu
huoleni kadota saa
en niitä aamulla jaa
ne hukkuvat Juolasveteen”

Miehen mielessä yhä vaan jatkuvuus
hänet hellien tähän toi
jostain syvältä kumpuaa voimakkuus
tunne tuo joka hänet loi
elämässä mitä nyt tarvitaan
se kai tästä mukaan otetaan

”Onko jokaisella oma paikkansa…”
 

C: Pitkän matkan kuvan kanssa taivalsin
itselleni siitä voiman rakensin
se kestää, se kestää, enemmän kuin tiesinkään

”Onko jokaisella oma paikkansa…”
 

ONNELLINEN OON
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Onnellisen tähden alla
olen saanut taivaltaa
unelmaani uskomalla
voinut kuopat tasoittaa

Ehkä synnyin sunnuntaina
olen valmis uskomaan
elo on vain pelkkä laina
miksi sitä tuhlaamaan

”Joku luottaa onnennumeroon
minä ilman onnellinen oon
se jotain häiritsee
kun mies vain hymyilee
joku luottaa onnennumeroon
minä ilman onnellinen oon
myös joskus itketään
mutta valo aina pintaan jää”

Ja kun joskus tulee ilta
hymy jatkaa kulkuaan
se on kuin se tuttu silta
jota täällä tarvitaan

Joku kysyy maanantaina
miten viikko jaksetaan
mulla arki onkin aina
sitä elän uudestaan

”Joku luottaa onnennumeroon…”

 

ONNI ON PIILOSSA
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Kuljen yksin Honkaniementiellä
tätä elämää mietin
melkein liikaa sain en sitä kiellä
tiedän kaikki on lainaa
tahdon hukkua kotimaisemaan
joka minut sai tänne juurtumaan

”Sillä ihmisen suuruus mitataan
mihin myötätunto ulottuu
sielun murtumat ehjäks kitataan
eikä siihen väliin mikään tuu
onni on piilossa kappaleina
elämän pieninä taipaleina”

Pidä ovi auki jokaiselle
äiti opetti kerran
ole hyvä sille ihmiselle
joka apua pyytää
näillä eväillä lähdin maailmaan
noita pieniä teitä kulkemaan

”Sillä ihmisen suuruus mitataan…”

Pyhävesi
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Aalto saavuttaa rannan
nyt voimansa käyttäen
paljon repussa kannan
myös turhia tiedän sen
sinun sylisi pelastaa
haavaan varoen puhaltaa

”Pyhävesi
oot nimesi veroinen
Pyhävesi
oot rakkauden arvoinen
päivä laskee aina taaksesi
mutta jaksaa nousta vuoksesi
minä uskon sinuun
usko sinä minuun
susta voimaa saan”

Kaiken muuttaa uus aamu
kun sarastus toivon tuo
poissa eilisen haamu
ja lohtua valo luo
aina saat aistit heräämään
saman kipinän syttymään

”Pyhävesi
oot nimesi veroinen…”

Torilla tavataan
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Kalle Paasosen siellä tapaa
se muistaa kaikki hetkensä
siitä eukosta viimein vapaa
kai siksi kertas retkensä

Vedet silmissä Hanna nauraa
kun Eino kertoo juttuja
Pekka hymyillen etsii Lauraa
on tori täynnä tuttuja

”Joskus saalis ilmaan jää
silloin kala mukaan kääritään
sade taikka poutasää
saman taian valtaan aina jään
ovemme avataan
nimemme tavataan
sinne päin kuljetaan me vaan
torilla tavataan”

Kirsi koriinsa jotain löytää
jos joku kylään tulisi
herkut täyttäisi pientä pöytää
ja sydän siinä sulisi

Yksi parhaimmat juorut tietää
kun toinen nauttii päivistä
joku auringon poltteen sietää
ja elää onnen häivistä

”Joskus saalis ilmaan jää…”

Tähdet tähtien takana
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman

Kohta aplodit loppuvat
meistä jokainen on omillaan
silloin valomme sammuvat
kaikki pelkäävät vain tunteitaan

br: matkalle lähde mukaan
pelätä ei saa kukaan
silloin huomaat kyllä sen
onni löytyy etsien

”Tiedät on aika lähteä
etsi vain omaa tähteä
kun tunne oudosti puristaa
ja mietit kuka voi rakastaa
on elämä ohikiitävää
ja hetkistä kuva sieluun jää
taivaalles muistathan katsoa
ovat tähdet tähtien takana
ovat tähdet tähtien takana”

Lähtö on tässä tärkeintä
eikä matkassa sen määränpää
sieltä löydämme ihmeitä
mitä silmät eivät aina nää

br: matkalle lähde mukaan
pelätä ei saa kukaan
silloin huomaat kyllä sen
onni löytyy etsien

”Tiedät on aika lähteä…”