Sanat
Elo loppuu elämällä
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Tielle jotain jää
mutta mitään kadu en
vaikka jaloista väsymys joskus kaikuu
ehkä ymmärtää
voisin menneestä ees sen
ei mun elämän nälkä se vain osaa hiipuu
”Elo loppuu elämällä
järvi loppuu soutamalla
jokaisella askeleella viisastuu
kaivo loppuu ehtymällä
velat loppuu maksamalla
silti tiedän että kaikki kuittaantuu
paljon mukaani mä hain
joskus painoivat ne vain
mutta hymy hyytynyt ei milloinkaan”
Valon pisaraan
siihen kiinni tarraudun
aina uudestaan aamusta kaikki alkaa
yhtä tarvitaan
johon päivin ajaudun
se on hymysi vain joka varjot voi poistaa
”Elo loppuu elämällä
järvi loppuu soutamalla
jokaisella askeleella viisastuu
kaivo loppuu ehtymällä
velat loppuu maksamalla
silti tiedän että kaikki kuittaantuu
paljon mukaani mä hain
joskus painoivat ne vain
mutta hymy ei hyytynyt milloinkaan”
Sua saan rakastaa
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Mä voisin sitoutuu jo viimeinkin
nyt syvästi ja pohjattomasti
mä voisin unohtua
tähän siihen asti
kun aamu toisen viedä saa
Mä voisin pelastuu kai itseltäin
jos näyttäisit vain tuntemattoman
mä voisin tarrautua
löytää onnen oman
ja jäädä hetken huomiseen
”Sua saan rakastaa
enemmän kuin ketään
sun hymys paksuimman jäänkin sulattaa
sua saan rakastaa
mukanas toit kevään
ethän lähde pois milloinkaan
kun elämä näyttää kauneintaan”
Mä voisin huuhtoutuu sun aaltoihin
ja tuntea vain rajattomuuden
mä voisin rantautua
jättää katkeruuden
ja olla osa maailmaas
”Sua saan rakastaa
enemmän kuin ketään
sun hymys paksuimman jäänkin sulattaa
sua saan rakastaa
mukanas toit kevään
ethän lähde pois milloinkaan
kun elämä näyttää kauneintaan”
Suojatie
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Kotiinpäin on aina hyvä palata
siihen kaipuu kätkeytyy
muistoja tie osaa paljon kertoa
joista löytyy kaikkeen syy
sen varrelle jätin kaikki pelot
sen varrella opin kasvamaan
”Suojatie
se aina varjelee
jos oon jäänyt jotain vaille
kotitie
se aina suojelee
silloin palaan näille maille
tärkein kuviin piiloutuu
mieli hetkiin takertuu
silloin huomaan että suojatie mut aina kotiin vie”
Maailma kun kapuloita tarjosi
autoit alkuun palaamaan
myötäsi nuo tummat pilvet katosi
voimas sai ne hajoomaan
sun varrelle jätin kaikki pelot
sun varrella opin kasvamaan
”Suojatie
se aina varjelee
jos oon jäänyt jotain vaille
kotitie
se aina suojelee
silloin palaan näille maille
tärkein kuviin piiloutuu
mieli hetkiin takertuu
silloin huomaan että suojatie mut aina kotiin vie”
Aikakone
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Viimeisenä mut aina valittiin
penkkiä usein lämmitin
jotain hitaita kerran tanssittiin
ujona sitä pelkäsin
Polvihousut kun mulle puettiin
mä päätin olla urhea
tytöt tirskuivat hukuin katseisiin
oisin jollekin oikea
”Jos mulla aikakone ois
se tuskin lisäonnen tois
koska ylämäen jälkeen vauhti kiihtyy uudestaan
jos mulla aikakone ois
ja kaiken hyvän elää vois
silloin kokemukset eivät löytäis omaa muotoaan
en tahdo poispäin tästä peruuttaa”
Kerran katseita me vaihdettiin
varoen sanat kuiskailin
olit vastaus ujon tunteisiin
hetkisen silti epäröin
Hän kenet viimeisenä valittiin
onkin toiselle kohtalo
sanomatta ui toisen haaveisiin
pysyen niin kuin kallio
”Jos mulla aikakone ois
se tuskin lisäonnen tois
koska ylämäen jälkeen vauhti kiihtyy uudestaan
jos mulla aikakone ois
ja kaiken hyvän elää vois
silloin kokemukset eivät löytäis omaa muotoaan
en tahdo poispäin tästä peruuttaa”
Olen täynnä
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Päässyt olen tähän asti
ehkä pidemmälle kuin uskoinkaan
käynyt on se nopeasti
ilman ystäviä ei kuitenkaan
kun katson taaksepäin
näen heistä jokaisen
”Olen täynnä
onnea ja elämää
olen täynnä
valoa ja mikä jää
kun pöly kerran laskeutuu
se varkain meihin kietoutuu
olen täynnä
onnea ja elämää
paljosta tahdon kiittää
sain enemmän mitä tarkoitettu on”
Saman hyvän tähden alla
olen aina voinut mä taivaltaa
nähnyt hymyn kaikkialla
askeleita usein se vaimentaa
oon ollut onnekas
mä kyllä tiedän sen
”Olen täynnä
onnea ja elämää
olen täynnä
valoa ja mikä jää
kun pöly kerran laskeutuu
se varkain meihin kietoutuu
olen täynnä
onnea ja elämää
paljosta tahdon kiittää
sain enemmän mitä tarkoitettu on”
Menin tinderiin
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Eukko lähti minä jäin
mietin kumpi valot sammuttaa
kauan tämän hetken näin
mut en sitä kuka lohduttaa
Voitko sinä olla se
joka minut kohta pyydystää
etkä liikaa kysele
vällyn alle edes hetkeks jää
Mistä löydän sinut
milloin oisit minun
mistä tiedän, että kaikki tapahtuu
”Menin tinderiin
vähän niin kuin seikkailuun
menin tinderiin
kohta sieltä ulos tuun
en osaa runoilla
enkä puhuu rakkautta
osaan auton korjata
mutten tiedä mitä sanoa
menin tinderiin
mä annan uistimen vielä hetken pyydystää”
Kukka paidan pielessä
sulla kaulus täynnä purppuraa
ja me kaksi yhdessä
eksyneinä me näin tavataan
Ootko sinä mulle se
jonka sanat kohta kuiskailee
eikä mieli häpeile
tämän hetken vain se hyräilee
Tinder löysi sinut
sinä tahdoit minut
mä en tiedä, mitä onneen tarvitaan
”Menin tinderiin
vähän niin kuin seikkailuun
menin tinderiin
kohta sieltä ulos tuun
en osaa runoilla
enkä puhuu rakkautta
osaan auton korjata
mutten tiedä mitä sanoa
menin tinderiin
mä annan uistimen vielä hetken pyydystää”
Sulin suudelmaan
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Ajan mäkeä alaspäin
kylä eteeni aukeaa
se on kauniimpi kuin mikään
tähän kiinni kerran jäin
mieli hyväilee maisemaa
ehkä enemmän kuin mitään
ui kaipaus yli Pyhäveen
sen mukana mä aina meen
”Rakastan liplatusta aaltojen
ne mielen rauhoittaa
rakastan kuiskausta tuulien
ne hetken tavoittaa
huutelen sinua
muistatko minua
sulin kerran siihen suudelmaan
se jäi huulilleni maistumaan
jos tuut, mä kioskilla ootan”
Vanhan pappilan ohitan
muistot syliini tulvahtaa
kauas jonnekin mä palaan
jotain silloin kosketan
näen kaikessa sinut taas
noihin tunteisiin kun kahlaan
se ajatus mut rantaan vie
ja hiekkaan piirtyy onneen tie
”Rakastan liplatusta aaltojen
ne mielen rauhoittaa
rakastan kuiskausta tuulien
ne hetken tavoittaa
huutelen sinua
muistatko minua
sulin kerran siihen suudelmaan
se jäi huulilleni maistumaan
jos tuut, mä kioskilla ootan”
”Rakastan liplatusta aaltojen
ne mielen rauhoittaa
rakastan kuiskausta tuulien
ne hetken tavoittaa
huutelen sinua
muistatko minua
sulin kerran siihen suudelmaan
se jäi huulilleni maistumaan
jos tuut, mä kioskilla ootan”
Nuolaisin ennen kuin
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Mä joka päivä roskat vein
se kai tapana aina on aviossa
mä joka päivä väärin tein
olin palanen jonkun muun osingossa
se ohjasi, neuvoi, päsmäröi
ja lopulta kaikki metsät möi
Mä joka päivä ootin vain
että lopulta pinna sen kärähtäisi
mä joka päivä liikaa sain
toivoin varoen ettei vain tänne jäisi
se väsytti, kertoi, elämöi
ja minulta kaikki eväät söi
Br: Sitten päivä koitti
onni pelin voitti
Hillevi lähti itseään oppimaan
”Nuolaisin
ennen kuin tipahtaa
maistelin
vapautta ihanaa
kuulin kellojen soittavan
tiesin toiveiden voittavan
kunnes totuus paljastui
uusi (uudistunut) Hillevi muutti takaisin asumaan
käärme paratiisiin ui
mä nuolaisin ennen kuin tipahtaa”
Mä joka päivä muistelen
mitä on olla ihan vain riippumaton
mä joka päivä tiedän sen
kuinka kohtalo kiskaisi alta maton
sen Hillevi aina opettaa
ois itseensä hyvä sukeltaa
br: Sitten päivä koitti
Hanski mulle soitti
lähdinkin siitä elämää oppimaan
”Nuolaisin
ennen kuin tipahtaa
maistelin
vapautta ihanaa
kuulin kellojen soittavan
tiesin toiveiden voittavan
kunnes totuus paljastui
uusi (uudistunut) Hillevi muutti takaisin asumaan
käärme paratiisiin ui
mä nuolaisin ennen kuin tipahtaa”
Ennen vanhaan tyyppi
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Menin pankkiin rahaa nostamaan
kassa sanoi ettei ole maanantai
almanakkaa vähän tunnetaan
hädissäni sanotuksi sille sain
se vastas silloin raha ulos työnnetään
ja muulloin pelkkä laina ehkä myönnetään
”Olen ennen vanhaan tyyppi
joka tahtoisi vain ajan pysäyttää
jätän ovet auki
rakkain kala hauki
radiossa Suomi
eikä paina luomi
olen ennen vanhaan tyyppi
jota vaikea on muiden ymmärtää
kuulen linnun laulun
luonto piirtää taulun
kiire ei mua paina
elo pelkkä laina
se kaikki mulle riittää”
Menin teeveelupaa perumaan
koska meillä on vain pelkkä radio
sanoi turha tulla riehumaan
lisäs vielä ukko aikas meni jo
mä mietin miksei tule enää Bonanzaa
kun näppylöitä näistä nykyisistä saa
”Olen ennen vanhaan tyyppi
joka tahtoisi vain ajan pysäyttää
jätän ovet auki
rakkain kala hauki
radiossa Suomi
eikä paina luomi
olen ennen vanhaan tyyppi
jota vaikea on muiden ymmärtää
kuulen linnun laulun
luonto piirtää taulun
kiire ei mua paina
elo pelkkä laina
se kaikki mulle riittää”
Lunta tupaan
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Pekka teki yhden virheen
kun se pyysi minut talkoisiin
kuka korjais senkin erheen
keikka päättyi sitten murheisiin
Reijon kanssa lähdin kalaan
kohta uistin veteen heitettiin
hetken päästä vene palaa
minun syyksi sekin laitettiin
”Lunta tupaan
hiekkaa rattaisiin
me tästä selvitään
lunta tupaan
bensaa dieseliin
huomenna ehditään
yks on aina varmaa
kannan sitä karmaa
tein oikein taikka väärin
lunta tulee tupaan”
Antti huomas lunta sataa
minut tahtoi sitä auraamaan
kaikki meni tuttuu rataa
mopo pääsi vähän karkaamaan
Kaija peräs multa lempee
jotain leffaa kun me katsottiin
mä en osaa olla hempee
ja taas tupaan lunta kannettiin
”Lunta tupaan
hiekkaa rattaisiin
me tästä selvitään
lunta tupaan
bensaa dieseliin
huomenna ehditään
yks on aina varmaa
kannan sitä karmaa
tein oikein taikka väärin
lunta tulee tupaan”
UU- käännös
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Usein kuljen tutuilla mailla
miettien milloin ihme tapahtuu
olen suuntaa selvästi vailla
odotan että haave toteutuu
Br: Vastaus lepää edessäni
se on ilmaan kirjoitettu
näihin hetkiin sijoitettu
”UU- käännös
kotiin löydän
putsaan pöydän
en suostu enää perässä kulkemaan
UU- käännös
velkaa maksan
matkaa jaksan
en tahdo jäädä oksalle soittamaan”
Mieli on kuin rautainen kanki
joka ei taivu mutta pitää kii
olen oman itseni vanki
uskallan tuskin uida tunteisiin
Br: Vastaus lepää edessäni
se on ilmaan kirjoitettu
näihin hetkiin sijoitettu
”UU- käännös
kotiin löydän
putsaan pöydän
en suostu enää perässä kulkemaan
UU- käännös
velkaa maksan
matkaa jaksan
en tahdo jäädä oksalle soittamaan”
Aallon harjalla
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Tahdon päiväni itse värittää
ettei harmaaksi se vain koskaan jää
tahdon ylöspäin aina kurkottaa
ettei otetta hämy millään saa
Otan hetkestä kaksin käsin kii
etten katoa enää menneisiin
otan mukaani tuoksut Juolasveen
etten unohda mitä kohti meen
”Aallon harjalla
tuuli viedä saa
todellisuutta pakenen
aallon harjalla
kohti ulappaa
täydellisyyttä etsien
näen tästä vain eteenpäin
kuvan vangiksi kerran jäin
saan siltä kaiken ja enemmän”
Löydän itseni yhä uudestaan
kunhan rauhassa hetken olla saan
löydän tunteiden palon kadonneen
kunhan sylissäs tämän matkan teen
”Aallon harjalla
tuuli viedä saa
todellisuutta pakenen
aallon harjalla
kohti ulappaa
täydellisyyttä etsien
näen tästä vain eteenpäin
kuvan vangiksi kerran jäin
saan siltä kaiken ja enemmän”
Hidastettu kolari
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Se ratti oikeelle puolsi
pellot olivat täynnä viljaa
vänkäri ohjeita suolsi
se ei osannut olla hiljaa
liian myöhään senkin tajusin
että puimuriksi joutuisin
Keskellä tuoksuvan kauran
pakko hetkisen henkee vetää
mä muistan vain että nauran
mietin tuliko takaa ketään
toinen huusi sätti elämöi
kauris kauempana kauraa söi
”Juttumme oli
kuin hidastettu kolari
haavoja saimme
ja ulkokuori hajosi
mutta kolhut kuntoon saa
nekin aika parantaa
vain helmat jäävät ruostumaan”
Mä mitä tästäkin opin
tyhmä autolla peltoon ajaa
kai viisas ottaisi kopin
minä en tunne tiessä rajaa
jos nyt ulkoo nekin muistaisin
tuskin autoo tieltä suistaisin
Vänkärin uuden jos löydän
voisi se olla sitä sorttii
joka saa koreeksi pöydän
mutta on ilman ajokorttii
silti muistan vielä tuksus sun
puolet wunderaumista onkin mun
”Juttumme oli
kuin hidastettu kolari
haavoja saimme
ja ulkokuori hajosi
mutta kolhut kuntoon saa
nekin aika parantaa
vain helmat jäävät ruostumaan”
Lapikas vieköön
säv: Ilkka Matikka san: Iiris Lähteenkorva
Hei lapikkaissa askel uhkeen urhon luistaa
suukon suikata hän muistaa eukolleen
eikä mikään murhe voi nyt tieltä suistaa
kontti niskaan vain ja posa povehen.
Paino rinnasta on poissa katse uusis maisemoissa
Mäntyharjun poika lähti reissulleen
elannoksi oman perheen vaiko tehdäksensä erheen
huolet häipyy piippunysää vedellen.
"Lapikas askel lapikas askel ai miten voikaan
se viedä sutjakkaan saatilla illoin yöjalas silloin
kun rakkauven hollilta se kutjauttaa"
Kaulaan simpsetit ja niskaan kauluspaita
arjen mentyä mies pistää ranttaliks
askel lapikkaissa vie pois mieli saita
rahat povessa jo käykin painaviks
Hartioilla kevyt reppu kertoo nyt on eväät loppu
kurssi parasta on kääntää pohjoiseen
aatos kauas karkeloista emäntää ja penikoita
muistaa askeltaen kotikonnuilleen
"Lapikas askel lapikas askel ai miten voikaan
se viedä sutjakkaan saatilla illoin yöjalas silloin
kun rakkauven hollilta se kutjauttaa"
Nyt polleeta on omaan pirttiin posa täynnä tulla
tuoda kahvit mekkokankaat eukolleen
kelpo penikatkin veitikat on mulla
toppasokerista muruns ansainneet
Kaulaan eukko tanssii hulaa tinanappi välis sulaa
hetekan kun avaa ukkokullalleen
murheet maailman on poissa omin joukoin omas koissa
lapikkaissa kepoiset on askeleet.
"Lapikas askel lapikas askel ai miten voikaan
se viedä sutjakkaan saatilla illoin yöjalas silloin
kun rakkauven hollilta se kutjauttaa"
AIKUISEKSI EN KOSKAAN TUU
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Matkaa mittariin kertyy
kun pitkin Suomea kiertelee
vuosi vuodelta vertyy
vain harvoin kengässä hiertelee
Kun katselen peilistä
en nää sieltä eilistä
kivet pois tieltä heitän
hymyllä uurteet peitän
”Sama poika olen yhä vaan
joka tuulesta etsi vain onneaan
sama poika olen yhä vaan
joka huomista surrut ei milloinkaan
muutosta odotin monta vuotta
tajuan nyt että aivan suotta
vaikka hiukset jo harmaantuu
aikuiseksi en koskaan tuu”
Sekin hyvä on tietää
kun mieli reissussa rispaantuu
kotiin silloin tie vie tää
paljastuu pilvien takaa kuu
En mieti nyt huomista
enkä uuden luomista
onneni esiin kaivan
ja näen siksi vaivan
”Sama poika olen yhä vaan
joka tuulesta etsi vain onneaan
sama poika olen yhä vaan
joka huomista surrut ei milloinkaan
muutosta odotin monta vuotta
tajuan nyt että aivan suotta
vaikka hiukset jo harmaantuu
aikuiseksi en koskaan tuu”
Mulle voima oot
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Äänet jostakin kaikuu
kun kuljen muistoihin
niistä jokaisen kerran tallensin sydämeen
sinne kauas on kaipuu
jos sieltä löytäisin
palan puuttuvan ehkä onneni sirpaleen
”Isä sanoi auta kun tarvitaan
sillä siitä ystävä muistetaan
miten täyttää sanat voisin
mistä hengen niihin loisin
taakse katson mulle voima oot”
Turhat pelkoni haihtuu
jos vielä riittäisin
hetken muistaisin että onneni itse teen
paljon tielleni mahtuu
mä yhtä toivoisin
että isäni lailla kulkisin taipaleen
”Isä sanoi ole se jota tarvitaan
sillä siitä kaikki muistetaan
miten täyttää sanat voisin
mistä hengen niihin loisin
taakse katson mulle voima oot”
C: Pihalle mietteissäni jään
sä jätit kuvat elämään
niitä joka päivä katselen
”Isä sanoi ole se jota tarvitaan
sillä siitä kaikki muistetaan
miten täyttää sanat voisin
mistä hengen niihin loisin
taakse katson mulle voima oot”
Auringon pisaroita
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Kevät huutaa korvissain
viimeinkin jälleen elän
ulos valoon kauan hain
talvelle käännän selän
on purojen pulputus
kuin elämän tarkoitus
”Auringon pisaroita
lähdin etsimään
auringon pisaroita
luotas löytämään
olet kevät joka mut saa elämään
tyhjän kaivon jälleen täyttymään
minua joku tarvitsee
elämä siksi hymyilee”
Olet usein mielessäin
niin kuin se lyhyt retki
jonka luokse kerran jäin
se oli paras hetki
sun pelokas kosketus
kai olikin pelastus
”Auringon pisaroita…”
C: Meidät toisillemme luotiin
varkain onni meille tuotiin
sä olit oikea ja enemmän
JÄLKEEN KAIKKIEN VUOSIEN
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Aina joskus harhailen
näillä teillä tiedän sen
mutta yhtä en voisi unohtaa
tiedän kotona joku odottaa
”Jälkeen kaikkien vuosien
rakkautta saan
jälkeen pitkien matkojen
luokses kaipaan vaan
sain sulta enemmän
yhteisen elämän
päivittäin ymmärrän
se mitä tarkoittaa”
Vaikka kauan taivalsin
silti senkin oivalsin
pienet palat voi onnen rakentaa
ilmaiseksi ei silti mitään saa
”Jälkeen kaikkien vuosien…
Kesäinen taivas
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Kesä lauloi laulujaan
sanat siihen luonto loi
unohdimme eilisen
sielu huusi toiveitaan
meille aamu valon toi
heräsimme kaivaten
”Aaltojen tahtiin hengitimme
maailman hetkeks unohdimme
tunsimme toistemme kaipauksen
aistimme varoen kosketuksen
silloin kesäinen taivas
tilan kahdelle raivas
eikä mikään palannut ennallaan”
Joka päivä uudestaan
muistan mitä kuiskasit
löysin kaikkein tärkeimmän
minut sait taas tuntemaan
tiesin mitä tarkoitit
suljit pienen ympyrän
”Aaltojen tahtiin hengitimme…”
KUULUN TÄNNE
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Aina kun maisemat tutut nään
ja palaan luokse kotilieden
pihalle hetkeksi usein jään
tuon kuvan mukanani vieden
sitä on niin helppo rakastaa
minut kaukanakin armahtaa
”Kuulun tänne
tähän kuvaan
tajuan sen joka päivä uudestaan
kuulun tänne
tähän tupaan
syvälle niin jäivät jalat juurtumaan
jos joskus siipeni katkeaa
ne täällä takaisin kasvaa saa
kuulun tänne”
Osan jos takaisin maksaa vois
tää paikka mulle paljon antaa
surut se pyyhkiä jaksaa pois
ja kohti uutta päivää kantaa
jostain syvemmältä tulvahtaa
tunne joka siellä asustaa
”Kuulun tänne…
Mäntyharjun pojat tuli reissulta
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Kotiin on joskus pitkä matka
jos hukkuu maailmaan
kuiskailee outo ääni jatka
kun etsii onneaan
tärkein näkyvistä häviää
tyhjät lupaukset käteen jää
”Mäntyharjun pojat tuli reissulta
ei ollut ruoho vihreempää
mäntyharjun pojat tuli reissulta
mielessä yksi määränpää
sehän oli lämmin syli
joka tuli kaiken yli
kulkijapojat löysivät kotiin”
Eksyy helposti teiltä noilta
jos kartan unohtaa
kysyy tien muilta kulkijoilta
ja suunnan kadottaa
joskus kaipauksen piiloon saa
muttei ikäväänsä milloinkaan
”Mäntyharjun pojat tuli reissulta…”
Oma paikka
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Pikkupoikanen katselee maailmaa
joka on täynnä ihmeitä
siinä hetkessä hän tunteen tavoittaa
jossa tahtoisi viipyä
juuri silloin tuuli hyväilee
pilvet valon tieltä pakenee
”Onko jokaisella oma paikkansa
jossa murhe kutistuu
onko jokaisella oma hetkensä
missä onni tapahtuu
huoleni kadota saa
en niitä aamulla jaa
ne hukkuvat Juolasveteen”
Miehen mielessä yhä vaan jatkuvuus
hänet hellien tähän toi
jostain syvältä kumpuaa voimakkuus
tunne tuo joka hänet loi
elämässä mitä nyt tarvitaan
se kai tästä mukaan otetaan
”Onko jokaisella oma paikkansa…”
C: Pitkän matkan kuvan kanssa taivalsin
itselleni siitä voiman rakensin
se kestää, se kestää, enemmän kuin tiesinkään
”Onko jokaisella oma paikkansa…”
ONNELLINEN OON
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Onnellisen tähden alla
olen saanut taivaltaa
unelmaani uskomalla
voinut kuopat tasoittaa
Ehkä synnyin sunnuntaina
olen valmis uskomaan
elo on vain pelkkä laina
miksi sitä tuhlaamaan
”Joku luottaa onnennumeroon
minä ilman onnellinen oon
se jotain häiritsee
kun mies vain hymyilee
joku luottaa onnennumeroon
minä ilman onnellinen oon
myös joskus itketään
mutta valo aina pintaan jää”
Ja kun joskus tulee ilta
hymy jatkaa kulkuaan
se on kuin se tuttu silta
jota täällä tarvitaan
Joku kysyy maanantaina
miten viikko jaksetaan
mulla arki onkin aina
sitä elän uudestaan
”Joku luottaa onnennumeroon…”
ONNI ON PIILOSSA
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Kuljen yksin Honkaniementiellä
tätä elämää mietin
melkein liikaa sain en sitä kiellä
tiedän kaikki on lainaa
tahdon hukkua kotimaisemaan
joka minut sai tänne juurtumaan
”Sillä ihmisen suuruus mitataan
mihin myötätunto ulottuu
sielun murtumat ehjäks kitataan
eikä siihen väliin mikään tuu
onni on piilossa kappaleina
elämän pieninä taipaleina”
Pidä ovi auki jokaiselle
äiti opetti kerran
ole hyvä sille ihmiselle
joka apua pyytää
näillä eväillä lähdin maailmaan
noita pieniä teitä kulkemaan
”Sillä ihmisen suuruus mitataan…”
Pyhävesi
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Aalto saavuttaa rannan
nyt voimansa käyttäen
paljon repussa kannan
myös turhia tiedän sen
sinun sylisi pelastaa
haavaan varoen puhaltaa
”Pyhävesi
oot nimesi veroinen
Pyhävesi
oot rakkauden arvoinen
päivä laskee aina taaksesi
mutta jaksaa nousta vuoksesi
minä uskon sinuun
usko sinä minuun
susta voimaa saan”
Kaiken muuttaa uus aamu
kun sarastus toivon tuo
poissa eilisen haamu
ja lohtua valo luo
aina saat aistit heräämään
saman kipinän syttymään
”Pyhävesi
oot nimesi veroinen…”
Torilla tavataan
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Kalle Paasosen siellä tapaa
se muistaa kaikki hetkensä
siitä eukosta viimein vapaa
kai siksi kertas retkensä
Vedet silmissä Hanna nauraa
kun Eino kertoo juttuja
Pekka hymyillen etsii Lauraa
on tori täynnä tuttuja
”Joskus saalis ilmaan jää
silloin kala mukaan kääritään
sade taikka poutasää
saman taian valtaan aina jään
ovemme avataan
nimemme tavataan
sinne päin kuljetaan me vaan
torilla tavataan”
Kirsi koriinsa jotain löytää
jos joku kylään tulisi
herkut täyttäisi pientä pöytää
ja sydän siinä sulisi
Yksi parhaimmat juorut tietää
kun toinen nauttii päivistä
joku auringon poltteen sietää
ja elää onnen häivistä
”Joskus saalis ilmaan jää…”
Tähdet tähtien takana
säv: Pertti Haverinen san: Lasse Wikman
Kohta aplodit loppuvat
meistä jokainen on omillaan
silloin valomme sammuvat
kaikki pelkäävät vain tunteitaan
br: matkalle lähde mukaan
pelätä ei saa kukaan
silloin huomaat kyllä sen
onni löytyy etsien
”Tiedät on aika lähteä
etsi vain omaa tähteä
kun tunne oudosti puristaa
ja mietit kuka voi rakastaa
on elämä ohikiitävää
ja hetkistä kuva sieluun jää
taivaalles muistathan katsoa
ovat tähdet tähtien takana
ovat tähdet tähtien takana”
Lähtö on tässä tärkeintä
eikä matkassa sen määränpää
sieltä löydämme ihmeitä
mitä silmät eivät aina nää
br: matkalle lähde mukaan
pelätä ei saa kukaan
silloin huomaat kyllä sen
onni löytyy etsien
”Tiedät on aika lähteä…”